%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%
% Contents: Typesetting Part of LaTeX2e Introduction
% $Id: ladonta.tex,v 3.7 1999/04/21 08:05:09 hellgren Exp hellgren $
%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%
\chapter{Tekstin ladonta}

\begin{intro}
  Edellisen kappaleen luettuasi tiedät mistä perusaineksista
  \LaTeXe-dokumentti koostuu. Tässä luvussa saat tietää loputkin
  oikeissa dokumenteissa tarvittavista asioista.
 \end{intro}

\section{Tekstin ja kielen rakenne}

Kirjoitetun tekstin pääasiana (lukuunottamatta jotain postmodernia
kirjallisuutta, jossa image on tärkein\footnote{En nyt tarkoita
samannimistä lehteä.}) on välittää
ideoita, aatteita tai tietoa lukijalle. Lukija ymmärtää tekstin paremmin,
jos ideat on rakenteellisesti muotoiltu hyvin ja hän näkee sekä tuntee 
tämän rakenteen, jos typografinen muotoilu heijastaa sisällön loogista
ja semanttista rakennetta.

\LaTeX{} eroaa muista ladontajärjestelmistä siinä, että pelkkä tekstin loogisen
ja semanttisen rakenteen kertominen riittää. Se johtaa
sitten tekstin typografisen muodon dokumentin luokkatiedoston ja erilaisten
tyylitiedostojen sääntöjen pohjalta.

\LaTeX:n (ja typografian) tarkein tekstiyksikkö on \wi{kappale}.
Kutsukaamme sitä ''tekstiyksiköksi'', sillä kappale on typografinen
muoto, jonka pitäisi heijastaa yhtä selvää ajatusta. Seuraavissa
osioissa opitaan, miten rivinvaihto voidaan määritellä tiettyyn kohtaan
kirjoittamalla esim.~\texttt{\bs\bs} ja kappaleen vaihto jättämällä
esim.~tyhjä rivi käsikirjoitukseen. Niinpä, kun uusi ajatus alkaa,
myös uusi kappale alkaa. Päinvastaisessa tapauksessa käytetään vain
rivinvaihtoa. Jos et ole varma kappalevaihdosta, kuvittele
tekstiäsi aatteiden ja ajatusten välittäjänä. Mikäli sama ajatus
jatkuu seuraavassa kappaleessa, tulisi kappaleet yhdistää. Jos kesken
kappaletta esiin tulee uusi ajatus, pitäisi kappale jakaa.

Useimmat ihmiset aliarvioivat hyvin asemoitujen kappeleenvaihtojen
merkityksen. Monet eivät edes tiedä kappaleenvaihdon merkitystä ja
käyttävät niitä, erityisesti \LaTeX:ssa, merkitystä tuntematta.
Katso seuraavia esimerkkejä ja yritä selvittää miksi joskus
kaavojen eteen ja jälkeen jätetään tyhjät rivit (kappaleenvaihdot)
ja miksi taas joskus ei. (Jos et vielä tunne komentoja kyllin hyvin
ymmärtääksesi esimerkkejä, lue tämä ja seuraava luku ennenkuin
luet tämän osion uudelleen.)

\begin{code}
\begin{verbatim}
% Example 1
\ldots kun Einstein esitti kaavansa 
\begin{equation} 
  e = m \cdot c^2 \; , 
\end{equation}
joka on samalla tunnetuin ja vähiten ymmärretty fysiikan
kaava.

% Example 2
\ldots josta seuraa Kirchhoffin laki:
\begin{equation} 
  \sum_{k=1}{n} I_k = 0 \; .
\end{equation} 

Kirchhoffin jännitteen laki voidaan johtaa \ldots

% Example 3
\ldots josta on useita etuja.

\begin{equation} 
  I_D = I_F - I_R
\end{equation}
on hyvin erilaisen transistorimallin ydin. \ldots
\end{verbatim}
\end{code} 

Seuraava pienempi tekstiyksikkö on lause. Englanninkielisissä teksteissä
lauseen päättävän pisteen perässä on pitempi väli kuin silloin, kun
piste on lyhenteen perässä. Suomessa ja useissa muissa kielissä ei
tätä tapaa kuitenkaan noudateta. Niinpä \textsf{Babelin} suomalaismakrot
kytkevät tämän ominaisuuden pois päältä. Englanninkielisessä tekstissä
\LaTeX{} yrittää arvata minkalaisesta pisteestä on kysymys. Jos \LaTeX{}
erehtyy, täytyy kirjoittajan kertoa, mitä hän haluaa. Tämä selitetään
myöhemmin tässä luvussa.

Tekstin rakenteisiin kuuluu myös lauseen osia. Monissa kielissä on
hyvin monimutkaiset välimerkkisäännöt. Suomessa pilkkua käytetään
pelkästään kieliopillisten sääntöjen mukaan. Koulussa opittiin minkä sanojen
jälkeen tulee aina pilkku ja milloin taas ei. Monissa muissa kielissä
(kuten saksassa ja englannissa) pilkku esittää tekstissä lyhyttä
taukoa. Näissä kielissä kannattaa epävarmoissa tapauksissa lukea
lause ääneen ja vetää henkeä. Jos jossain kohtaa tauko tuntuu
omituiselta, pilkun voi poistaa, jos taas jossain kohtaa pitäisi vetää
henkeä (tai pitää lyhyt tauko), siihen lisätään pilkku.

Lisäksi teksti jaetaan kappaleita ylemmällä tasolla loogisesti
lukuihin, osioihin, alaosioihin jne. Näiden ylemmän tason rakenteiden
käyttö on lähes itsestään selvää, sillä kirjoittamalla
esim.~\verb|\section{|\texttt{Tekstin ja kielen rakenne}\verb|}|
on sen typografinen vaikutelma kyllin selvä.

\section{Rivin- ja kappaleenvaihto}
 
\subsection{Tasatut kappaleet}

Kirjat ladotaan usein niin, että jokainen rivi on yhtä pitkä.
\LaTeX{} lisää tarpeelliset \wi{rivinvaihdot} ja välilyönnit
sanojen väliin optimoidessaan koko kappaleen sisältöä. Tarpeen
vaatiessa se myös tavuttaa sanat, jotka eivät mahdu kokonaan
riville. Kappaleiden ladonta riippuu dokumenttiluokasta.
Normaalisti kappaleen ensimmäinen rivi on sisennetty eikä kappaleiden
välissä ole tyhjää riviä. Katso osasta~\ref{parsp} lisätietoja.

Erikoistapauksissa voi olla tarpeen pakottaa \LaTeX{} katkaisemaan
rivi:
\begin{command}
\ci{\bs} tai \ci{newline} 
\end{command}
\noindent aloittaa uuden rivin, mutta ei uutta kappaletta. 

\begin{command}
\ci{\bs*}
\end{command}
\noindent estää lisäksi sivun vaihdon rivin katkaisun jälkeen.

\begin{command}
\ci{newpage}
\end{command}
\noindent aloittaa uuden sivun. 

\begin{command}
\ci{linebreak}\verb|[|\emph{n}\verb|]|,
\ci{nolinebreak}\verb|[|\emph{n}\verb|]|, 
\ci{pagebreak}\verb|[|\emph{n}\verb|]| ja
\ci{nopagebreak}\verb|[|\emph{n}\verb|]|
\end{command}
\noindent tekevät vastaavasti seuraavaa: rivinvaihto, rivinvaihdon esto,
sivun vaihto, sivunvaihdon esto. Nämä käskyt antavat kirjoittajalle
mahdollisuuden vaikuttaa niiden toimintaan vaihtoehtoisella argumentilla
\emph{n}. Sille voidaan antaa arvo nollan ja neljän väliltä. Alle neljän
olevalla arvolla \LaTeX{} saa luvan jättää käsky huomioimatta, jos
lopputulos olisi liian ruman näköinen. Näitä ''katkaisu''-käskyjä ei
tule sekoittaa ''uusi''-käskyihin. Vaikka ''katkaisu''-käskyä
käytettäisiinkin, \LaTeX{} yrittää silti tasata sivun oikean reunan ja
sivun kokonaispituuden seuraavassa osioissa kuvatulla tavalla. Jos todella
halutaan aloittaa ''uusi rivi'', on käytettävä vastaavaa komentoa.
Arvaa minkä nimistä!\footnote{Kääntäjän vihje: ''uusi rivi'' on englanniksi
\emph{new line}.}

\LaTeX{} yrittää katkaista rivin aina parhaasta mahdollisesta paikasta.
Jos se ei löydä tapaa katkaista rivi sen korkeatasoisten vaatimusten
mukaisesti, se antaa rivin sojottaa ulos kappaleen oikeasta reunasta.
\LaTeX{} antaa lisäksi valituksen (``\wi{overfull hbox}'') käsikirjoitusta
työstäessään. Tällainen tilanne tulee yleensä silloin kun \LaTeX{}
ei löydä sopivaa tavutuskohtaa sanasta.\footnote{Vaikka \LaTeX{}
antaa näissä tapauksissa varoituksen (Overfull hbox), ei tällaisia rivejä
ole aina helppo löytää. Jos  \ci{documentclass}-komennon yhteydessä
käytetään optiota \texttt{draft}, \LaTeX merkitsee nämä rivit mustalla
palkilla oikeassa marginaalissa.} LaTeX:ia voi pyytää alentamaan tasoaan
käskyllä  \ci{sloppy}. Se estää ylipitkien rivien syntymisen lisäämällä
sanojen välejä, vaikka lopputulos ei olisi paras mahdollinen eikä yleensä
kovin hyvän näköinen. Siltä varalta, että haluat \LaTeX:n valittavan vähän
joka asiasta, on olemassa komento \ci{fussy}, joka on siis edellisen
komennon vastakohta.

\subsection{Tavutus} \label{hyph}

\LaTeX{} tavuttaa sanat tarpeen vaatiessa. Jos tavutusalgoritmi
ei löydä sopivaa tavutuskohtaa, voidaan tilannetta helpottaa
kertomalla \TeX:lle seuraavilla komennoilla, että kyseessä on
poikkeus.

Komento
\begin{command}
\ci{hyphenation}\verb|{|\emph{sanalista}\verb|}|
\end{command}
\noindent aiheuttaa sen, että sanalistassa luetellut sanat tavutetaan
ainostaan kohdista, jotka on merkitty ''\verb|-|''. Tätä komentoa
tulee käyttää käsikirjoituksen esittelyosassa ja siinä pitäisi
käyttää ainoastaan normaalikirjaimista koostuvia sanoja. Kirjainkokoa
ei huomioida. Alapuolella oleva esimerkki kertoo, että ''tavutus''
samoin kuin ''Tavutus'' tavutetaan, mutta ''FORTRAN'' ei. Mitään
erityismerkkejä tai symboleja ei argumenttiosassa sallita.

Example:
\begin{code}
\verb|\hyphenation{FORTRAN Ta-vu-tus}|
\end{code}

Komennolla \ci{-} lisätään sanaan tavutusohje. Englanninkielisissä
dokumenteissa tästä tulee samalla ainoa kohta, jossa tavutus sallitaan.
\textsf{Babelin} \texttt{finnish}-optio, kuitenkin muuttaa komennon merkitystä
niin, että tavutus sallitaan edelleen tarvittaessa muuallakin. Tästä
komennosta on hyötyä erityisesti ulkomaisten sanojen kohdalla. Niissä
voi olla erikoismerkkejä (esim.~aksenttimerkkejä), joita suomen kielen
tavutus ei tunne. Ääkköset kuitenkin tavuttuvat oikein jos käytetään
\textsf{Babelin} suomen kielen tukea ja \texttt{T1}-koodausta käyttäviä
kirjasimia.\footnote{Sekä lisäksi suomen kielen tavutussäännöt
on asennettu järjestelmään.} 

\begin{example}
Tavutus toimii jär\-jes\-tel\-%
mäl\-li\-syy\-del\-lään\-kin
\end{example}

Koska suomen pitkät sanat vaativat jatkuvasti tavuttamista,
on suomalaisessa typografiassa hieman joustavammat säännöt
tavutuksen kohdalla kuin englannissa. \textsf{Babelin} suomen
kielen tuki lisää muutaman ylimääräisen ominaisuuden, jotka ovat
tarpeen suomalaisissa dokumenteissa. Huomaa kuitenkin, että
ne toimivat vain \textsf{Babelin} \texttt{finnish}-option kanssa.

Normaalisti kun sanassa on tavuviiva (esim.~noita-akka) \LaTeX
tavuttaa sanan vain tämän tavuviivan kohdalta. Tarkoituksena välttää
samassa sanassa kahta tavuviivaa. Suomen pitkien sanojen kohdalla
on kuitenkin parempi luistaa tästä periaatteesta. Kirjoittamalla
esim.~\verb|noita"-akka| sallitaan tavutus myös muualla sanassa.

Toinen ongelmatapaus on esim.~''pakastekaapit ja "=arkut'', jossa
tavuviiva tulee sanan eteen. Normaalisti \LaTeX{} olettaa, että
tavuviiva jää rivin loppuun ja sana ''arkut'' tulisi seuraavalle
riville. Koska suomessa näin ei aina ole, on esimerkki kirjoitettava
seuraavasti: \texttt{pakastekaapit ja} \verb|"=arkut|.

Joskus sana pitää katkaista ilman tavutusviivaa. Silloin voi
käyttää \textsf{Babelin} merkintää  \verb|""|, esim.~''entrada/""salida''.

Peräkkäiset sanat saa pysymään samalla rivillä komennolla:
\begin{command}
\ci{mbox}\verb|{|\emph{tekstiä}\verb|}|
\end{command}
\noindent Se saa argumenttina olevan tekstin pysymään samalla rivillä
kaikissa tilanteissa.

\begin{example}
Puhelinnumeroni vaihtuu piakkoin.
Siitä tulee \mbox{0116 291 2319}.

Parametrin 
\mbox{\emph{tiedostonnimi}} pitäisi 
sisältää tiedoston nimi.
\end{example}
 
\section{Erikoismerkit ja symbolit}
%
% Rewrite Section to be more logical.
%
 
\subsection{Lainausmerkit}

Kirjoituskoneen \verb|"|-symbolia ei pitäisi käyttää \index{lainausmerkit}
lainausmerkkinä. \index{""@\texttt{""}} Painetussa tekstissä Suomessa ja Ruotsissa käytetty
lainausmerkki saadaan \LaTeX:ssa kirjoittamalla kaksi peräkkäistä '-merkkiä.
Anglo-amerikkalaisessa typografiassa lainauksen aloitus"- ja
lopetusmerkki ovat erilaiset. Siellä lainauksen aloittaa kaksi peräkkäistä
\verb|`|-merkkiä. Suomessa käytetään joissain kirjoissa myös
\UseTextSymbol{OT1}{\guillemotright}toisenlaisia\UseTextSymbol{OT1}{\guillemotright}
lainausmerkkejä. Nämä saadaan kirjoittamalla
kaksi peräkkäistä \verb|>|-merkkiä. Muissa kielissä on vielä toisenlaisia
käytäntöjä.

\begin{example}
''Paina 'x'-näppäintä.''
``Please press the `x' key.''
\end{example}
 
\subsection{Väli"-, yhdys"- ja ajatusviivat}

\LaTeX{} tuntee neljä erilaista \index{väliviivat} viivaa. Kolme niistä saadaan
eri määrällä peräkkäisiä tavuviivoja. Neljäs viiva on matemaattinen
miinusmerkki: \index{-} \index{--} \index{---} \index{-@$-$}
\index{matemaattinen!miinus}

\begin{example}
kuu-ukko, X-kirjain\\
sivut 13--67\\
Will Hunting --- syntynyt neroksi \\
$0$, $1$ ja $-1$
\end{example}

Nimet näille viivoille ovat: 
'-' \index{tavuviiva}\index{yhdysmerkki} tavu"- tai yhdysviiva, '--' \wi{väliviiva},
'---' \wi{ajatusviiva} ja
'$-$' \wi{miinusmerkki}.

Muista lisäksi mitä tavutuksen kohdalla todettiin yhdysviivasta. Lisäksi
on todettava, että suomalaisissa painotuotteissa näkee joskus käytettävän
väliviivaa ajatusviivana. Esa Saarimaan Kielenoppaan kuudes painos vuodelta
1964 taas käskee käyttäämään ajatusviivaa myös väliviivana! En nyt ota
sen kummemmin tässä kantaa ajatusviivan oikeaan pituuteen suomen
kielessä.\footnote{Venäläiset kinastelivat Internetissä kuukauden verran
ajatusviivan oikeasta pituudesta venäjässä pääsemättä asiassa yhteisymmärrykseen.}
Varmaa ainakin on, että ajatusviivan kummallekin puolelle tulee suomessa välilyönti.
Englannissa taas ajatusviiva kirjoitetaan ilman välilyöntejä.

\subsection{Ellipsi ( \ldots )}

Kirjoituskoneessa \wi{pilkku} tai \wi{piste} vie yhtä paljon tilaa kuin
mikä tahansa muu kirjain. Painetuissa kirjoissa nämä merkit vievät
vain vähän tilaa ja ne sijaitsevat hyvin lähellä edeltävää kirjainta.
Niinpä \index{ellipsi}''\wi{ellipsiä}'' ei voi lisätä kirjoittamalla yksinkertaisesti
kolme pistettä, sillä välistys olisi väärin. Sitäpaitsi näille pisteille
on oma komento. Sen nimi on

\begin{command}
\ci{ldots}
\end{command}
\index{...@\ldots}

\begin{example}
Ei näin ... vaan näin:\\
New York, Tokio, Budapest, \ldots
\end{example}
 
\subsection{Ligatuurit}

Anglo-amerikkalaisessa typografiassa joitakin kirjainyhdistelmiä
ei ladota panemalla kirjain toisensa perään, vaan käyttämällä
erityisiä kirjainmerkkejä.
\begin{code}
{\large ff fi fl ffi\ldots}\quad
instead of\quad {\large f{}f f{}i f{}l f{}f{}i \ldots}
\end{code}
Nämä niin sanotut \wi{ligatuuri}t voidaan estää lisäämällä 
\ci{mbox}\verb|{}| kyseessä olevien kirjainten väliin. Tämä voi olla
tarpeen joissain englannin yhdyssanoissa.

\begin{example}
Not shelfful\\
but shelf\mbox{}ful
\end{example}
 
\subsection{Aksentit ja erikoismerkit}
 
\LaTeX:ssa on mahdollista latoa sellaisia eri kielissä
käytettyjä \index{aksentit} aksentteja ja \index{erikoismerkit} erikoismerkkejä,
joita ei löydy suomalaiselta näppäimistöltä. Taulukossa~\ref{accents} listataan
erilaisia aksentteja o-kirjaimen kanssa käytettynä. \LaTeX:ssa aksentin
voi liittää mihin tahansa muuhun kirjaimeen.

Kun i:n ja j:n päälle pannaan aksentti, täytyy niissä oleva piste
poistaa. Tämä tehdään kirjoittamalla \verb|\i| ja \verb|\j|.

\begin{example}
H\^otel, na\"\i ve, \'el\`eve,\\ 
sm\o rrebr\o d, !`Se\~norita!,\\
Sch\"onbrunner Schlo\ss{} 
Stra\ss e
\end{example}

\begin{table}[!hbp]
\caption{Aksentteja ja erikoismerkkejä} \label{accents}
\begin{lined}{10cm}
\begin{tabular}{*4{cl}}
\A{\`o} & \A{\'o} & \A{\^o} & \A{\~o} \\
\A{\=o} & \A{\.o} & \A{\"o} & \B{\c}{c}\\[6pt]
\B{\u}{o} & \B{\v}{o} & \B{\H}{o} & \B{\c}{o} \\
\B{\d}{o} & \B{\b}{o} & \B{\t}{oo} \\[6pt]
\A{\oe}  &  \A{\OE} & \A{\ae} & \A{\AE} \\
\A{\aa} &  \A{\AA} & \A{\ss}\\[6pt]
\A{\o}  & \A{\O} & \A{\l} & \A{\L} \\
\A{\i}  & \A{\j} & \textexclamdown & \verb|!`| & \textquestiondown & \verb|?`| 
\end{tabular}
\index{\i{} ja \j{} ilman pistettä}\index{aksentit!Ääkköset}
\index{ae@\ae}\index{umlaut}\index{grave}\index{akuutti}
\index{oe@\oe}

\bigskip
\end{lined}
\end{table}

Edellä oli puhetta suomen kielen tuen yhteydessä T1-merkistöstä.
Se lisää käyttöön muutaman uuden aksentin ja kirjainmerkin.
Katso taulukosta~\ref{T1}.

\begin{table}[!htp]
\caption{T1-merkistön lisäämät aksentit ja kirjainmerkit}\label{T1}
\begin{lined}{10cm}
\begin{tabular}{*4{cl}}
\B{\r}{u} & \B{\k}{o} \\[6pt]
\A{\DH} & \A{\DJ} & \A{\NG} & \A{\TH} \\
\A{\dh} & \A{\dj} & \A{\ng} & \A{\th}
\end{tabular}
\bigskip
\end{lined}
\end{table}


\section{Sanavälit}

Jotta \LaTeX{} saisi oikean reunan tasattua, se lisää sanojen väliin
eripituisiä välejä. Englantia ladottaessa se lisää lauseiden perään
hieman suuremman välin, luettavuuden helpottamiseksi. \LaTeX{} olettaa,
että lause päättyy pisteeseen, kysysmerkkiin tai huutomerkkiin. Mikäli
pistettä edeltää iso kirjain, ei piste päätä lausetta, sillä piste
seuraa isoja kirjaimia vain lyhenteissä.

Kirjoittaja voi määritellä kuitenkin poikkeuksia. Kenoviiva välilyönnin
edessä latoo tavallisen sanavälin. \verb|~|-merkki
latoo sanavälin joka estää rivinvaihdon.
\verb|\@|-komento pisteen edessä kertoo, että piste lopettaa lauseen,
vaikka se seuraisi isoa kirjainta.
\cih{"@} \index{~@ \verb.~.} \index{tilde@tilde ( \verb.~.)}
\index{., space after}

\begin{example}
Mr.~Smith oli iloinen\\
ks.~Kuva 5\\
I like BASIC\@. What about you?
\end{example}

Pisteen jälkeisen ylimääräisen välin voi estää komennolla
\begin{command}
\ci{frenchspacing}
\end{command}
\noindent joka kertoo \LaTeX:lle, että pisteen jälkeen ei tarvita
pitempää väliä. Tämä on yleinen käytäntö muissa kielissä kuin
englannissa, paitsi kirjallisuusluetteloissa. Kun
\ci{frenchspacing}-käskyä käytetään ei \verb|\@|-käsky ole tarpeen.
\textsf{Babelin} \texttt{finnish}-optio lisää automaattisesti
\ci{frenchspacing}-käskyn käyttöön.

\section{Nimiöt, luvut ja osiot}

Helpottaakseen lukijaa suunnistamaan tekstin läpi, kirjoittaja jakaa
sen lukuihin, osioihin ja alaosioihin. \LaTeX:ssa on tätä varten
erityiset käskyt, joiden argumenteiksi annetaan otsikon teksti.
Kirjoittajan tehtävä on käyttää niitä oikeassa järjestyksessä.

\texttt{article}-luokassa on käytössä seuraavat otsikointikäskyt:
\nopagebreak
\begin{code}
\ci{section}\verb|{...}           |\ci{paragraph}\verb|{...}|\\
\ci{subsection}\verb|{...}        |\ci{subparagraph}\verb|{...} |\\
\ci{subsubsection}\verb|{...}     |\ci{appendix}
\end{code}

\texttt{report}- ja \texttt{book}-luokissa voidaan käyttää paria
muuta otsikointikäskyä:
\begin{code}
\ci{part}\verb|{...}              |\ci{chapter}\verb|{...}|
\end{code}

Koska \texttt{article}-luokka ei käytä lukuja, voidaan artikkeleita
lisätä helposti kirjaan lukuina. \LaTeX hoitaa automaattisesti otsikoiden asemoinnin,
numeroinnin ja kirjasimen koon valinnan.

\pagebreak[3]
Otsikointikäskyistä pari on hieman erikoisia:
\begin{itemize}
\item \ci{part}-komento ei vaikuta lukujen numerointiin.  
\item \ci{appendix}-komennolle ei anneta argumentteja. Sen tehtävänä
  on ainoastaan vaihtaa lukujen numerointi kirjaimiksi.\footnote{Artikkeleissa
  se vaihtaaa osioiden numeroinnin.}
\end{itemize}

\LaTeX{} tekee sisällysluettelon otsikoiden teksteistä ja sivunnumeroista
dokumentin edellisen prosessoinnin perusteella. Komento
\begin{command}
\ci{tableofcontents}
\end{command}
\noindent luo sisällysluettelon siihen paikkaan, jossa se annetaan.
Uusi dokumentti täytyy ajan \LaTeX:n läpi kahdesti, jotta
\wi{sisällysluettelo} saadaan tulostumaan oikein. Joskus dokumentti
täytyy kääntää kolmasti. \LaTeX{} kertoo kyllä, milloin tämä on tarpeen.

Kaikista yllä mainituista otsikkokäskyistä on olemassa myös ''tähti''"-versiot.
Komennon ''tähti''"-versio saadaan lisäämällä \verb|*| komennon nimen perään.
Se luo otsikon, joka ei näy sisällysluettelossa ja jota ei numeroida.
Komennosta \verb|\section{Apuva}| tulisi \verb|\section*{Apuva}|.

Normaalisti otsikot tulostuvat sisällysluetteloon samalla tavoin kuin
ne on kirjoitettu tekstiin. Joskus tämä ei ole mahdollista, kun
otsikko on liian pitkä mahtuakseen sisällysluetteloon. Sisällysluetteloon
menevä teksti voidaan antaa ylimääräisenä argumenttina varsinaisen
otsikon edellä.
\begin{code}
\verb|\chapter[Lue! Tärkeää!]{Tämä on hyvin pitkä|\\
\verb|                 ja tylsä otsikko}|
\end{code} 

Koko dokumentin nimiö tulostetaan käskyllä
\begin{command}
\ci{maketitle}
\end{command}
\noindent Nimiön sisältö täytyy ensin määritellä komennoilla
\begin{command}
\ci{title}\verb|{...}|, \ci{author}\verb|{...}| 
ja mahdollisesti \ci{date}\verb|{...}| 
\end{command}
\noindent \ci{author}:n argumenteiksi voidaan antaa useita nimiä jotka
on eroteltu komennolla \ci{and}.

Esimerkki yllämainituista käskyistä löytyy kuvasta~\ref{document}
sivulla~\pageref{document}.

Näiden otsikkokäskyjen lisäksi \LaTeX{} lisää \verb|book|-luokassa
käyttöön kolme lisäkäskyä.
\begin{command}
\ci{frontmatter}, \ci{mainmatter} and \ci{backmatter}
\end{command}
Niistä on hyötyä julkaisun jakamisessa osiin. Nämä komennot muuttavat
lukujen otsikointia ja sivunnumerointia niin kuin kirjoissa on tapana. 

\section{Ristiviitteet}

Kirjoissa, raporteissa ja artikkeleissa on usein \index{ristiviittaukset}
ristiviittauksia kuviin, taulukoihin ja tiettyihin tekstin osiin.
\LaTeX tarjoaa ristiviittaamiseen seuraavat komennot
\begin{command}
\ci{label}\verb|{|\emph{tunniste}\verb|}|, \ci{ref}\verb|{|\emph{tunniste}\verb|}| 
ja \ci{pageref}\verb|{|\emph{tunniste}\verb|}|
\end{command}
\noindent joissa \emph{tunniste} on käyttäjän valitsema nimi viitattavalle
kohteelle. \LaTeX{} korvaa \verb|\ref|:n sen otsikon, alaotsikon, kuvan,
taulukon tai teoreeman numerolla, jonka perässä on vastaavanniminen
\verb|\label|-komento. \verb|\pageref| tulostaa sen sivun numeron, jossa
vastaava \verb|\label|-komento on.\footnote{Huomaa, että nämä komennot
eivät tiedä viittaamistaan kohteista mitään. \ci{label} yksinkertaisesti
tallentaa viimeksi automaattisesti generoidun numeron.} Ristiviittausten
saamiseksi ajan tasalle on dokumentti ajettava \LaTeX:in läpi ainakin kahdesti.

\begin{example}
Viittaus tähän alaotsikkoon
\label{sec:this} näyttää tältä:
''katso osiota~\ref{sec:this} 
sivulla~\pageref{sec:this}.''
\end{example}
 
\section{Alaviitteet}

Komennolla
\begin{command}
\ci{footnote}\verb|{|\emph{alaviitteen teksti}\verb|}|
\end{command}
\noindent alaviite tulostuu saman sivun alareunaan. Alaviitteet
pitäisi aina panna\footnote{''panna'' on yleinen suomalainen
kaksimielinen sana.} sen sanan tai lauseen perään, johon ne
viittaavat.\footnote{Selvyyden vuoksi lauseeseen tai osaan viittavat
alaviitteet tulisi panna pilkun tai pisteen jälkeen.}

\begin{example}
Alaviitteitä\footnote{Tämä on 
  alaviite} käyttävät usein 
\LaTeX:n käyttäjät.
\end{example}
 
\section{Korostetut sanat}

Kun teksti kirjoitetaan kirjoituskoneella, \texttt{\underline{alleviivausta}
käytetään ko\-ros\-ta\-maan tärkeitä sanoja.} Painetuissa kirjoissa
sanoja korostetaan kuitenkin latomalla ne \emph{kursiivilla}.
\LaTeX:ssa voi käyttää komentoa 
\begin{command}
\ci{emph}\verb|{|\emph{tekstiä}\verb|}|
\end{command}
\noindent tekstin korostamiseen. Komennon varsinainen tulos
riippuun siitä, missä yhteydessä sitä on käytetty:

\begin{example}
\emph{Jos käytät
  korostusta korostetun
  tekstin sisällä,
  \LaTeX{} käyttää
  \emph{normaalia} kirjasinta
  korostamiseen.}
\end{example}

On eri asia käskeä \LaTeX:ia \emph{korostamaan} jotain
ja käskeä sitä käyttämään erilaista \emph{kirjasinta}:

\begin{example}
\textit{Voit myös
  \emph{korostaa} tekstiä,
  joka on ladottu kursiivilla,}
\textsf{\emph{groteskilla},}
\texttt{tai \emph{kirjoituskone}
  tyylillä.}
\end{example}

\section{Ympäristöt} \label{env}

Erityisten tekstien latomiseksi \LaTeX:ssa voidaan määritellä
eri tavalla muotoiltuja \index{ympäristöt} ympäristöjä:
\begin{command}
\ci{begin}\verb|{|\emph{nimi}\verb|}|\quad
   \emph{tekstiä}\quad
\ci{end}\verb|{|\emph{nimi}\verb|}|
\end{command}
\noindent joissa \emph{nimi} on ympäristön nimi. Ympäristöjä voidaan
kutsua toistensa sisällä kunhan kutsujärjestys säilytetään.
\begin{code}
\verb|\begin{aaa}...\begin{bbb}...\end{bbb}...\end{aaa}|
\end{code}

\noindent Seuraavissa osioissa selitetään kaikki tärkeät ympäristöt.

\subsection{Numeroimaton, numeroitu ja määrittelyluettelo}

\ei{itemize}-ympäristö sopii yksinkertaisiin luetteloihin,
\ei{enumerate}-ympäristö numeroituihin luetteloihin ja
\ei{description}-ympäristö määrittelyjen luetteloon.
\cih{item}

\begin{example}
\flushleft
\begin{enumerate}
\item Voit sekoittaa makusi
mukaan luetteloympäristöjä:
\begin{itemize}
\item Mutta se voi näyttää
typerältä.
\item[--] Ranskalainen viiva.
\end{itemize}
\item Muista siis:
\begin{description}
\item[Typeryys] ei muutu
viisaudeksi luettelossa.
\item[Viisaus] voidaan silti
esittää kauniisti luettelossa.
\end{description}
\end{enumerate}
\end{example}
 
\subsection{Tasaus vasemmalle, oikealle ja keskitys}

Ympäristöt \ei{flushleft} ja \ei{flushright} luovat
joko vasemmalle tai \index{oikealle tasattu} oikealle tasattuja kappaleita.
\index{vasemalle tasattu} \ei{center}-ympäristö
luo keskitettyä tekstiä. Mikäli \ci{bs}-käskyä ei käytetä
rivinvaihdon merkitsemiseen, \LaTeX{} vaihtaa riviä
automaattisesti.

\begin{example}
\begin{flushleft}
Tämä teksti on\\ vasemmalle tasattu.
\LaTeX{} ei yritä tehdä kaikista
riveistä saman pituisia.
\end{flushleft}
\end{example}

\begin{example}
\begin{flushright}
Tämä teksti on oikealle\\ tasattu.
\LaTeX{} ei yritä tehdä kaikista
riveistä saman pituisia.
\end{flushright}
\end{example}

\begin{example}
\begin{center}
Maapallon\\ keskustassa.
\end{center}
\end{example}

\subsection{Lainaus, sitaatti ja säkeet}

\ei{quote}-ympäristö on käyttökelpoinen lainausten, sitaattien ja
esimerkkien esittämiseen.

\begin{example}
Typografinen nyrkkisääntö
rivin pituudesta on:
\begin{quote}
Rivissä ei tulisi olla enemmän
kuin 66~merkkiä.

Tästä syystä \LaTeX:n sivuissa
on oletuksena niin isot marginaalit
\end{quote}
Tästä syystä sanomalehdissä
käytetään usein useampaa palstaa.
\end{example}

Samanlaisia ympäristöjä ovat \ei{quotation} ja \ei{verse}.
\texttt{quotation}-ympäristö on hyödyllinen pitemmissä
lainauksissa, jotka jatkuvat usean kappaleen verran, sillä se
sisentää kappaleet. \texttt{verse}-ympäristö on hyödyllinen
runoissa, joissa rivin vaihto on tärkeää. Säkeet erotetaan
\ci{\bs}:llä rivin lopussa ja säkeistöt tyhjällä rivillä.

\begin{example}
Tiedän ulkoa vain yhden
englantilaisen runon. Se kertoo
Humpty Dumptysta.
\begin{flushleft}
\begin{verse}
Humpty Dumpty sat on a wall:\\
Humpty Dumpty had a great fall.\\ 
All the King's horses and all
the King's men\\
Couldn't put Humpty together again.
\end{verse}
\end{flushleft}
\end{example}

\subsection{Sananmukainen tulostus}

\verb|\begin{|\ei{verbatim}\verb|}|:n ja \verb|\end{verbatim}|:n
väliin jäävä teksti tulostuu niin kuin se on kirjoitettu käsikirjoitukseen
ja niinkuin se olisi kirjoitettu kirjoituskoneella. Kaikki välilyönnit
tulostuvat välilyönteinä. \LaTeX:n komentoja ei suoriteta.

Kappaleen sisällä sama vaikutus saadaan komennolla
\begin{command}
\ci{verb}\verb|+|\emph{tekstiä}\verb|+|
\end{command}
\noindent \verb|+| on vain esimerkki rajana käytettävästä merkistä.
Mitä tahansa muuta merkkiä voidaan käyttää paitsi kirjainta,
\verb|*| tai välilyöntiä. Useat tämän kirjasen \LaTeX-esimerkeistä
on ladottu tällä komennolla.

\begin{example}
\verb|\ldots|-komento \ldots

\begin{verbatim}
10 PRINT "HELLO WORLD ";
20 GOTO 10
\end{verbatim}
\end{example}

\begin{example}
\begin{verbatim*}
verbatim-ympäristön
tähtiversio korostaa
välilyöntejä   tekstissä
\end{verbatim*}
\end{example}

\ci{verb}-komentoa voidaan käyttää samalla tavoin tähden kanssa:

\begin{example}
\verb*|näin   ikkään :-) |
\end{example}

\texttt{verbatim}-ympäristöä ja \verb|\verb|-komentoa ei
voida käyttää muiden komentojen parametreina.

\subsection{Sarkaimet}

\ei{tabular}-ympäristöllä voidaan latoa kauniita
\index{taulukot} taulukoita, joissa on mahdollisesti vaaka"- tai pystyviivoja.
\LaTeX{} laskee sarakkeiden leveyden automaattisesti.

Komennon
\begin{command}
\verb|\begin{tabular}{|\emph{table spec}\verb|}|
\end{command} 
\noindent \emph{table spec}"=argumentti määrittelee taulukon
muodon. \texttt{l} käytetään sarakkeisiin, joissa teksti on tasattu
vasemalle, \texttt{r} oikealle tasattuun tekstiin ja \texttt{c}
keskitettyyn tekstiin; \verb|p{|\emph{leveys}\verb|}| on sarakkeeseen,
jossa on molemmilta puolilta tasattua tekstiä ja rivinvaihtoja ja
\verb.|. on pystysuoralle viivalle.

\texttt{tabular}-ympäristössä \verb|&| siirtää seuraavaan sarakkeeseen,
\ci{\bs} aloittaa uuden rivin ja \ci{hline} lisää vaakasuoran viivan.
\index{"|@ \verb."|.}

\begin{example}
\begin{tabular}{|r|l|}
\hline
7C0 & heksadesimaali \\
3700 & oktaali \\
11111000000 & binääri \\
\hline \hline
1984 & desimaali \\
\hline
\end{tabular}
\end{example}

\begin{example}
\begin{tabular}{|p{4.7cm}|}
\hline
Tervetuloa Kaken kappaleeseen.
Toivomme että kaikki
nauttivat esityksestä.\\
\hline 
\end{tabular}
\end{example}

Sarakkeiden erotin voidaan määritellä \verb|@{...}| rakenteella.
Tämä komento korvaa sarakkeiden välisen tyhjän tilan aaltosulkeiden
välissä olevalla materiaalilla. Komennon tyypillinen käyttöesimerkki
on annettu alla desimaalisarkainta esiteltäessä. Toinen tyypillinen
käyttötapa on poistaa edeltävät välilyönnit komennolla \verb|@{}|.

\begin{example}
\begin{tabular}{@{} l @{}}
\hline 
ei edeltäviä välilyöntejä\\
\hline
\end{tabular}
\end{example}

\begin{example}
\begin{tabular}{l}
\hline
välit vasemalla ja oikealla\\
\hline
\end{tabular}
\end{example}

%
% This part by Mike Ressler
%

\index{desimaalisarkain} Koska LaTeX:ssa ei ole mitään sisäänrakennettua
tapaa tasata numerosarakkeita desimaalipilkun kohdalta,\footnote{Jos
'tools'-makrokokoelma on asennettu systeemiin, kannattaa tutustua
\pai{dcolumn}-makropakettiin.} täytyy turvautua ''huijaamiseen'' ja
tehdä se kahta saraketta käyttämällä: tasaamalla kokonaisosa oikealle
ja murto-osat vasemmalle. \verb|@{,}|-komento
\verb|\begin{tabular}|-ympäristössä korvaa normaalin sarakkeiden välisen
välin pilkulla, jolloin saadaan vaikutelma yhdestä, desimaalipilkkuun
tasatusta sarakkeesta. Ei pidä unohtaa desimaalipilkun korvaamista
numeroissa sarake-erottimella (\verb|&|)! Sarakkeen nimi voidaan
asettaa numeerisen ''sarakkeen'' yläpuolelle \ci{multicolumn}-komennolla.
 
\begin{example}
\begin{tabular}{c r @{,} l}
Piin merkintätapa     &
\multicolumn{2}{c}{Arvo} \\
\hline
$\pi$               & 3&1416  \\
$\pi^{\pi}$         & 36&46   \\
$(\pi^{\pi})^{\pi}$ & 80662&7 \\
\end{tabular}
\end{example}

\section{Kelluvat osat}

Nykyään useimmissa julkaisuissa on paljon kuvia ja taulukoita. Nämä
elementit kaipaavat erikoiskohtelua, sillä niitä ei voi jakaa eri sivuille.
Eräs tapa olisi aloittaa uusi sivu aina kun kuva tai taulukko on
liian iso mahtuakseen sivulle. Tämä tapa kuitenkin jättäisi sivut
osittain tyhjäksi, mikä näyttää pahalta.

Ratkaisu on siirtää mikä tahansa sivulle sopimaton kaavio tai
taulukko, johonkin myöhemmälle sivulle ja samalla täyttää tyhjäksi jäävä
tila tekstillä. \LaTeX:ssa on kaksi ympäristöä \index{kelluvat objektit}
kelluville objekteille. Yksi taulukoille ja yksi kaavioille.
Näiden ympäristöjen hyödyntämiseksi
on ymmärrettävä suunnilleen kuinka \LaTeX{} käsittelee kelluvia osia.
Muutoin niistä voi tulla turhautumisen kohde, sillä \LaTeX{} ei koskaan
pane niitä siihen, mihin haluat.

\bigskip
Katsotaanpa ensiksi mitä komentoja \LaTeX{} tarjoaa kelluvalle
materiaalille:

Mikä tahansa aineisto, joka on \ei{figure}- tai \ei{table}-ympäristön
sisällä, käsitellään kelluvana materiaalina. Kumpikin ympäristö tarjoaa
vaihtoehtoisen parametrin
\begin{command}
\verb|\begin{figure}[|\emph{sijoituksen määrittely}\verb|]| tai
\verb|\begin{table}[|\emph{sijoituksen määrittely}\verb|]|
\end{command}
\noindent jota kutsutaan \emph{sijoituksen määrittelyksi}. Tämä parametri
kertoo \LaTeX:lle minne kelluvan objektin sallitaan siirtyvän. \emph{sijoituksen
määrittely} rakentuu \emph{kelluvan objektin sallittujen sijaintien} merkkijonosta.
Katso taulukko~\ref{tab:permiss}.

\begin{table}[!bp]
\caption{Kelluvan objektin sallitut sijainnit}\label{tab:permiss}
\noindent \begin{minipage}{\textwidth}
\medskip
\begin{center}
\begin{tabular}{@{}cp{10cm}@{}}
Määrite&Sallittu sijainti \ldots\\
\hline
\rule{0pt}{1.05em}\texttt{h} & juuri \emph{tässä} paikassa tekstiä.
  Tämä sopii pääasiassa pieniin kelluviin objekteihin.\\[0.3ex]
\texttt{t} & sivun \emph{yläosassa}\\[0.3ex]
\texttt{b} & sivun \emph{alaosassa}\\[0.3ex]
\texttt{p} & erityisellä \emph{sivulla}, jossa on ainoastaan kelluvia
   objekteja\\[0.3ex]
\texttt{!} & kyseisen kelluvan objektin asettelun estävistä sisäisistä
   parametreista\footnote{Kuten yhdellä sivulla sallittujen
    kelluvien objektien maksimimäärä} riippumatta.
\end{tabular}
\end{center}
\end{minipage}
\end{table}

\pagebreak[3]
Taulukko voisi alkaa esim. seuraavalla rivillä:
\begin{code}
\verb|\begin{table}[!hbp]|
\end{code}
\noindent \index{objektien sijoitus} Sijoituksen määrittely \verb|[!hbp]| sallii \LaTeX:n
sijoittaa taulukko juuri tähän (\texttt{h}) tai jonkin sivun alaosaan
(\texttt{b}) tai erityiselle sivulle (\texttt{p}) ja vieläpä niin, että
lopputuloksen ei tarvitse näyttää erityisen hyvältä (\texttt{!}). Jos
mitään määrityksiä paikan suhteen ei anneta, standardiluokat olettavat
määrityksiksi \verb|[tbp]|.

\LaTeX{} sijoittaa kaikki kelluvat objektit kirjoittajan antamien
paikkamääritysten mukaisesti. Jos objektia ei voi sijoittaa samalle sivulle
se pannaan joko \emph{kuvien} tai \emph{taulukoiden}
jonoon\footnote{Nämä ovat ''ensimmäisenä sisään, ensimmäisenä
ulos'' jonoja!}. Kun uusi sivu alkaa \LaTeX{} tarkistaa ensin, onko
mahdollista täyttää kelluvilla objekteilla oma sivu. Jos tämä ei ole
mahdollista joka jonon ensimmäistä objektia käsitellään aivan kuin
se olisi juuri esiintynyt tekstissä: \LaTeX{} yrittää jälleen asemoida
sitä paikanmäritysten mukaisesti (paitsi 'h':n, joka ei ole enää
mahdollinen). Kaikki uudet tekstissä esiintyvät objektit siirtyvät
vastaavaan jonoon. \LaTeX{} säilyttää kunkin objektityypin alkuperäisen
järjestyksen. Tästä syystä, jos jotain kuvaa ei voida sijoittaa, se
siirtää kaikkia muita kuvia dokumentin loppua kohden. Niinpä:

\begin{quote}
Jos \LaTeX{} ei sijoita objekteja odotetulla tavalla, on syynä usein
yksi kelluva objekti joka tukkii jommankumman jonoista.
\end{quote}                 

\bigskip
\noindent Vaikean osan jäädessä taakse on jäljellä vielä muutama
mainittava asia \ei{table}- ja \ei{figure}-ympäristöistä.

Komennolla 

\begin{command}
\ci{caption}\verb|{|\emph{kuvateksti}\verb|}|
\end{command}

\noindent voidaan kelluvalle objektille määritellä kuvateksti. LaTeX{}
lisää juoksevan numeron ja tekstin ''Kuva'' tai
''Taulukko''.\footnote{Englannin kielisissä dokumenteissa vastaavasti
''Figure'' ja ''Table''.}

Komennot

\begin{command}
\ci{listoffigures} ja \ci{listoftables} 
\end{command}

\noindent toimivat samoin kuin \verb|\tableofcontents|-komento tulostaen
vastaavasti luettelon kuvista ja taulukoista. Jos käytät pitkiä
kuvatekstejä, on luetteloon saatava lyhyempi versio. Tämä on mahdollista
lisäämällä lyhyt versio hakasulkeisiin \verb|\caption|-komennon perään.
\begin{code}
\verb|\caption[Lyhyt]{Piiiiiiiitkääääääää}| 
\end{code}

Komennoilla \verb|\label| ja \verb|\ref| voidaan luoda viittaus kelluvaan
objektiin.

Seuraava esimerkki piirtää neliön ja lisää sen dokumenttiin.
Tätä voidaan käyttää varaamaan tilaa kuville, jotka liimataan lopulliseen
dokumenttiin.

\begin{code}
\begin{verbatim}
Kuva~\ref{white} on esimerkki pop-taiteesta.
\begin{figure}[!hbp]
\makebox[\textwidth]{\framebox[5cm]{\rule{0pt}{5cm}}}
\caption{Viisi kertaa viisi cm} \label{white}
\end{figure}
\end{verbatim}
\end{code}

\noindent Yllä olevassa esimerkissä \LaTeX{} yrittää \emph{todella
kovasti}~(\texttt{!}) asettaa kuvan juuri \emph{tähän}~(\texttt{h}).\footnote{Olettaen,
että kuvien jono on tyhjä.} Mikäli tämä ei ole mahdollista, se yrittää
asemoida kuvan sivun \emph{alaosaan}~(\texttt{b}). Jos kuva ei sovi
sivulle, \LaTeX{} tarkistaa, olisiko mahdollista tehdä erillinen
sivu kuvaa ja jonossa olevia taulukoita varten. \LaTeX{} aloittaa uuden
sivun ja käsittelee kuvaa jälleen ikäänkuin se esiintyisi ensimmäistä kertaa.

Jossain tilanteissa on tarpeen käyttää

\begin{command}
\ci{clearpage}- tai jopa \ci{cleardoublepage} 
\end{command}

\noindent "=komentoa. Se pakottaa \LaTeX:n asemoimaan kaiken
jonoissa olevan kelluvan materiaalin välittömästi ja aloittamaan
sitten uuden sivun. Vasemanpuoleiselle sivulle saman tekee
\ci{cleardoublepage}.

Myöhemmin tässä johdannossa opetetaan lisäämään Postscript"-kuvia
\LaTeX-dokumentteihin.

%%% Local Variables: 
%%% mode: latex
%%% TeX-master: "lyhyt2e"
%%% End: